Asioita järjestykseen

Blogin kirjoittelu näköjään jäänyt melkein vuodeksi tauolle. Se ei tarkoita sitä, etteikö elämässä tapahtuisi, päinvastoin. Jotenkin se vaan menee niin, että kun tapahtuu, ei ole aikaa kirjoittaa. Kun taas on aikaa kirjoittaa, ei tapahdu. Mitään.

Ompelujuttuja on valmistunut kesää kohden tiiviimpään tahtiin. Vuodenvaihteessa luovuin ikuisuusprojekti-sanan käytöstä, sillä se kuullosti melko lannistavalta. Sananvaihdoksen lisäksi pro-gisten listaaminen tärkeysjärjestyksessä puhelimen Keep-sovellukseen (mitenniin elän symbioosissa puhelimeni kanssa?) on helpottanut niiden aloittamista. Nyt kun ompelujutut ovat omalla listallaan, on helppo katsoa, mitä voisi aloittaa tai jatkaa. Jos ei huvita kaavoittaa mekkoa, voi ripustaa aivot narikkaan ja ommella valmiiksileikattuja collareita.

Viime sunnuntaina sain aikaiseksi tehdä vihdoin sen, joka olis pitäny tehdä jo monta vuotta sitten. Pikkunippeleiden karsiminen ja järjestely. Ostoslistalla on jonkinlainen lokerikko kaikelle reikäniiteistä nappeihin. Tällä hetkellä nippelit majailevat minigrip-pusseissa.

MBG: Maria's Button Gathering

Tänä sunnuntaina huomasin pientä jatkuvuutta järjestelymanialleni. Vedin kankaat ulos vetolaatikoista, raakasin ja käärin karsinnasta selvinneet tiukoille rullille, jotka särmäsin kuminauhoilla.

Raakaaminen eli karsiminen oli aluksi vaikeaa. "Tästä vois tehdä vielä...jotain. Voiko tätä heittää pois?" Lopulta päädyin säästämään vain ne kankaat, joita varten oli oikeasti suunnitelma. Ja tuon lisäksi isoja puuvilla- ja satiinipaloja protoja varten. Silti neljä vetolaatikkoa täyttyi kukkuroilleen. Ylimmässä kohtatehtävät projektit: veljen college-kangas, omat mekko- ja tunikakankaat, siskon silkkimekkokankaat ja kauniimman puoliskon liivikankaat. Seuraavassa laatikossa ovat vuoroaan odottavat projektit.

Näistä joskus huppari, toppi, satulanpäällinen...

Kolmannessa laatikossa ovat aiemminmainitut protokankaat. Viimeisessä laatikossa on haksahdukseni: kivoja printtikankaita, joita en tunnearvon takia heittänyt pois, tai joita ajattelin käyttää tehosteena esim. housujen taskupussina.

Printtikankaat.

Oli tosi vapauttavaa heittää turhat kankaat pois. Toivon myös, että nyt kun kankaat ovat järjestelmällisesti laatikoissa, uusia kankaita ei tule niin helposti osteltua. Ja kankaiden kiertokulku on nopeampaa. Mitään turhia silppuja ei säästetä varmuuden varalle, joten laatikot pysyvätkin siisteinä.

Kaikki paikoilleen ja paikka kaikille, kuten äiteellä on tapana muistuttaa. Ehkä ompelu on helpompaa aloittaa, kun kaikki on järjestyksessä ja näyttää houkuttelevalta.

Seuraavassa postauksessa sitten asiaan, eli niihin valmistuneihin pro-giksiin!

Sunnuntai-pellavamekko

Tammikuussa lupailin lisää tekeleitä japanikankaista. Noh, hiljaa hyvä tulee... Tämän mekon tie ideasta valmiiksi oli noin vuoden mittainen.

Viime kesänä halusin mekon, jossa olisi graafista jujua eli taskut upotettu leikkaussauman jatkeeksi. Muuten mekko sai olla simppeli, helppo sujauttaa päälle vaikka laiskana sunnuntaina. Löysin sopivan pellavakankaan Japanista, Cotton Yasuda -nimisestä kangaskaupasta.

Ideoinnissa ja kaavoituksessa meni ylivoimaisesti eniten aikaa. Varsinkin, kun kangasta oli rajattu määrä, virheisiin ei ollut varaa. Ihme kyllä, olen tyytyväinen lopputulokseen! ^^ Yleensä ikuisuusprojekteista ei edes pitkän hionnan jälkeen tule oikein sitä, mitä lähdin hakemaan, mutta pellavamekosta tuli sellainen kuin ajattelin.

Kehitys kehittyy.

Verhot

Vallilan kangas. 

Lauri Tähkän suunnittelema Sydäntalvi-kuvio. 

Se oli vahinko.

Mutta kaunis kangas yhtäkaikki, vaikken brändistä saati artistista pahemmin perusta. Tosin pientä Vallila-kiinnostusta on ollut viimeaikoina havaittavissa.

Vihreästä kankaasta tulee siis kämppäni uudet verhot ja Sydäntalvi-kankaasta suunnittelin "koristeverhoja" vihreiden päälle, rauhoittamaan kirkasta vihreää. Lopusta huoneesta olisi tarkoitus sisustaa valkoisen-harmaan-limevihreä, saa nähdä miten visio pysyy.

Apinabokserit

Näin vuoden alkuun ajattelin viimevuoden tapaan rykäistä pari ikuisuusprojektia. Toivottavasti enemmänkin.

Osa ikuisuusprojekteista on jo ideana ja hankittuna kankaana, kuten tämä. Bokserit Japanista tuodusta kankaasta.

Joo, tiedän. Ehkä hienoin kangas ikinä.

Kangas on Tomato-kangaskaupasta, Nipporista. Tomatoja oli Nipporin Fabric Townissa useampikin, ja tottakai ne kaikki kaluttiin läpi! Ja Tomato ei suinkaan ollut ainoa pyhiinvaelluksen kohde, Fabric Townin pääkadun varrelta löytyi useampikin kiinnostava kangaskauppa. Voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että tuo apinakangas ei ollut ainoa, joka tarttui mukaan...

Muista ikuisuusprojekteista lisää, sitä mukaa kun saan niitä tehtyä ;)